Taidenäyttelyssä kuvaaja katsoo samaan aikaan kahta asiaa: teoksia ja sitä, mitä niiden ympärillä tapahtuu. Joku pysähtyy katsomaan, toinen jatkaa keskustelua. Tilassa on värejä, valoa ja yksityiskohtia, mutta myös jotain vaikeammin nimettävää. Tunnelma, jonka haluaisi säilyttää vielä senkin jälkeen, kun avajaiset ovat ohi.
Kuvasin Sami Leinon Aineeton-taidenäyttelyn avajaiset sekä hänen runokirjansa ja romaaninsa julkaisutilaisuuden Dopartin tiloissa Turussa 11. lokakuuta 2026. Toteutin tapahtumasta valokuvia ja videota sekä sisältöä sosiaaliseen mediaan.
Katso Aineeton-video Instagramissa ↗
Tällaisessa kokonaisuudessa minua kiinnostaa erityisesti se, miten taide, tekijä ja yleisö tulevat samaan tilaan. Kuvauksessa on kyse tapahtuman tallentamisesta, mutta myös sen löytämisestä, miltä juuri tämä ilta näyttää ja tuntuu.
Aineeton: kuvataidetta ja kirjallisuutta samassa illassa
Aineeton yhdisti näyttelyn avajaiset ja kahden kirjan julkaisun. Kuvattavana oli siis useampi toisiinsa liittyvä kokonaisuus: näyttely teoksineen, kirjallisuus sekä ihmiset, jotka tulivat niiden äärelle.
Kuvaajan näkökulmasta tämä tarkoittaa huomion jakamista. Haluan näyttää, millaisessa ympäristössä olemme ja mitä siellä on esillä. Samalla täytyy huomata ne pienet hetket, joita ei voi pyytää toistamaan.
Teoksen katselemiseen pysähtyminen voi olla hyvin hiljainen tapahtuma. Kuvassa sillä voi silti olla suuri merkitys. Se tuo mukaan ihmisen ja antaa katsojalle tunteen siitä, millaista tilassa on ollut olla.
Miten kuvaan tunnelmaa ilman, että hallitsen tilannetta?
Omassa visuaalisuudessani väri ja elokuvallinen tunnelma ovat vahvasti läsnä. Tapahtumaa kuvatessa ne syntyvät kuitenkin siitä ympäristöstä, jossa ollaan. Valmiita tilanteita ei tarvitse rakentaa jokaiseen kuvaan.
Aineettoman kuvissa vihreät seinät, puun sävyt ja mustavalkoiset teokset muodostavat kiinnostavan visuaalisen kokonaisuuden. Rajauksella voi tuoda esiin yhden teoksen tai antaa ympäristön kertoa enemmän. Etualalle jäävä yksityiskohta puolestaan voi luoda tunteen siitä, että katsoja on itse mukana tilassa.
Ajattelen, että tapahtumakuvauksessa on osattava myös antaa tilaa. Kaikkien ei tarvitse katsoa kameraan. Keskustelu saa jatkua, ja teoksen ääreen saa jäädä rauhassa. Kuvaajan tehtävä on huomata ja valita, milloin painaa laukaisinta.
Tämä on minulle tärkeä osa tarinankerrontaa. Kuvan pitää tuntua siltä tilanteelta, josta se on syntynyt, vaikka sen visuaalinen ilme olisi viimeistelty.
Valokuvat ja video täydentävät näyttelyn tarinaa
Valokuva antaa mahdollisuuden pysähtyä yksityiskohtaan. Yksi ilme, teos tai ele voi kantaa pitkälle. Video taas rakentaa kokemusta ajassa: kuvien järjestys, liike ja leikkauksen rytmi vaikuttavat siihen, miten tapahtumaa katsotaan.
Sami Leinon toimeksiannossa toteutin molempia. Kokonaisuuteen kuuluivat jälkikäsitelty valokuvagalleria, editoitu videokooste sekä sosiaaliseen mediaan suunnattua pysty- ja vaakasisältöä.
Minulle olennaista on, että eri muodot kuuluvat samaan maailmaan. Kuvien ja videon ei tarvitse näyttää täsmälleen samalta, mutta niiden pitäisi tuntua saman tapahtuman osilta. Yhteys rakentuu esimerkiksi värien, tunnelman ja valittujen hetkien kautta.
Katso Sami Leinon Aineeton-projektitarina ja mediagalleria. Projektisivulta löydät myös linkit tapahtuman Instagram-julkaisuihin.
Mitä näyttelyn tai kirjanjulkaisun kuvauksesta kannattaa sopia?
Taiteilijan tai järjestäjän ei tarvitse tietää valmiiksi, millaisia kuvia illasta pitäisi ottaa. Suunnittelua auttaa kuitenkin se, että tiedämme, mikä tapahtumassa on tärkeää ja mihin materiaalia tarvitaan sen jälkeen.
- Illan kulku. Milloin yleisö saapuu ja onko ohjelmassa puheenvuoroja, esityksiä tai muita hetkiä, jotka halutaan mukaan?
- Teokset ja tekijä. Mitkä teokset tai julkaisut ovat keskeisiä? Tarvitaanko tapahtumakuvien lisäksi erikseen sovittuja henkilökuvia?
- Kuvien käyttötarve. Tuleeko materiaali taiteilijan verkkosivuille, sosiaaliseen mediaan, tiedotteeseen vai tapahtuman dokumentointiin?
- Valokuvaus ja video. Riittävätkö valokuvat vai halutaanko myös videokooste? Mahdolliset haastattelut ja puheiden tallentaminen suunnitellaan erikseen.
- Toimitus ja käyttölaajuus. Sovitaan tarvittavat versiot, toimitusaikataulu ja materiaalien käyttö. Myös tilan kuvausohjeet ja mahdolliset kuvausrajoitukset käydään läpi.
Avajaisten tunnelmakuvaus ja teosten tarkka dokumentointikuvaus ovat myös erilaisia tarpeita. Jos teoksista tarvitaan esimerkiksi julkaisuun soveltuvat, tasaisesti valaistut kuvat, niille kannattaa varata oma rauhallinen kuvaushetkensä.
Ilta päättyy, mutta kuvat jäävät
Tapahtuman järjestäminen vaatii paljon työtä. Taiteilijan kohdalla sen takana on lisäksi se tekeminen, jonka tuloksena teokset ja kirjat ovat syntyneet. Avajaisilta on yksi hetki siinä pidemmässä tarinassa.
Valokuvilla ja videolla siitä voidaan säilyttää muutakin kuin tieto siitä, että tapahtuma järjestettiin. Niihin voi jäädä tapa, jolla ihmiset olivat yhdessä, teoksiin kohdistuva huomio ja tilan oma tunnelma.
Materiaali voi palvella myös myöhempää viestintää: näyttelyn esittelyä, taiteilijan verkkosivuja tai seuraavan tapahtuman suunnittelua. Käyttökelpoista kokonaisuutta kannattaa miettiä jo ennen kuvausta, jotta tärkeät asiat tulevat mukaan.
Tapahtumakuvaus Turussa ja muualla Suomessa
Työskentelen Turusta käsin ja kuvaan tapahtumia myös muualla Suomessa. Näyttelyn avajaiset, kirjanjulkaisu tai muu kulttuuritapahtuma voidaan toteuttaa valokuvina, videona tai niiden yhdistelmänä.
Jos suunnittelet omaa tapahtumaa, kerro minulle, mitä olet tekemässä. Valmista kuvaussuunnitelmaa ei tarvita. Voimme yhdessä etsiä tavan näyttää sen, mikä juuri sinun illassasi on kertomisen arvoista.
Tutustu valokuvauspalveluihini ja videotuotantoon tai ota yhteyttä ja varaa maksuton alkukartoitus.
